“Se on jytky leikkaus, mutta meillä ei ole vaihtoehtoja. Tiedämme, että kuntalaiset vastustavat tätä, mutta pakko on säästää”, opetustoimenjohtaja Kaisu Toivonen sanoo.

Jos kuntalaiset vastustavat asiaa, luulisi heidän valinneen kuntapäättäjiä, jotka eivät tuota hyväksyisi. Jää nähtäväksi, miten Espoon tapauksessa käy: lyökö kuntalaisten tahto läpi valtuutettujen kautta vai jyrääkö virkamieskoneisto kansalaismielipiteen ylitse.

Erityisen omituista asiassa on se, että näin paljoa ei supistettu edes 1990-luvun laman aikaan. Tämä taantuma on kaikesta huolimatta pientä verrattuna 1990-luvun lamaan.

Opetuslautakunnan puheenjohtaja  Marika Niemi sentään totesi, ettei opetuksen laadusta saa missään nimessä tinkiä. Tämä tapaus jos jokin näyttää, kuka kaupungissa oikeasti päättää: kasvoton virkamieskoneisto vai vaaleilla valitut päättäjät. Kolmas vaihtoehto on, että asia käsitellään kabineteissa suljetuin ovin ja nuijitaan valtuustossa läpi, oli yleinen mielipideilmasto valtuutettujen keskuudessa mikä tahansa.

Jotenkin asiassa paistaa härski taktikointi läpi. Virkamieskoneisto haluaa säästöjä hinnalla millä hyvänsä. Edelleen sama koneisto tietää, että kun jotain vaatii, siitä käydään kauppaa ja lopulta summa tingataan alemmaksi. Kannattaa siis alusta asti esittää jo pöyristyttävän isoa summaa, jotta tinkaamisen jälkeenkin jäisi jäljelle sievoinen summa supistettavaa. Alun perin virkamiehet esittävät 9,7 miljoonan euron säästöä suomalaisesta opetuksesta. Opetuslautakunta tinki ensi vuoden säästösumman 4,2 miljoonaan euroon. Luultavasti kaiken takana oleva taho hykertelee käsiään jo tuostakin summasta.

Jotain asiasta kertoo myös se, että sivistystoimenjohtaja Aulis Pitkälä totesi lautakunnan päätöksen olevan kannanotto, jota budjettia suunnitteleva kaupunginjohtaja ei välttämättä ota edes huomioon.

Tarmo Thorström